Jestamandeera.
Hokasin just aamulla kun sanoin kullalle heipat kun se lähti töihin, että hitto oon onnellinen!
Tää on mulle melkos uutta. Kun vielä vuos sitte sanoin kaikille seurustelusta kysyneille että yhteenkään jätkään en enää sekau, että hommaan vaan 10 kissaa ja niiden kanssa sitte elelen… Mutta tässä mie nyt oon… Muuttamassa yhteen maailman tärkeimmän ihmisen kanssa. Ja oon oikeasti onnellinen. <3
En oo koskaan ennen suostunu muuttaan kenenkään kanssa yhteen. Oon aina ottanu hatkat suhteesta kun oon huomannu sen menevän jo niin vakavaksi. (toki takana on vaan 2 edeltävää suhdetta…joissa molemmissa poltin kyllä siivet oiken lahjakkaasti..) Mutta nyt ei oo tullu sellasta tunnetta, että ois aika lähteä. Tuntuu vaan että haluttaa vaan lujemmin pitää kii. <3
Baarissa tai kylilläkään ei kiinnosta enää kulkea. Hyvin harvoin minua sielä näkee. Tässä meän pikku kylässä on sellanen söpö pikku piiiri joka kulkee autolla hurua ajamassa kylällä ees ja taas. Huudatetaan musiikkia ja näytetään niin *itun siisteiltä.. mitä enempi porukkaa autossa.. sitä parempi. Kaikki tuntee kaikki.
itekki oon ennen kuulunu tuohon porukkaan. Joten kaikki tietää minut tässä kylässä, mikä on hiton ahistavaa. Kun se tuo mukanaan kaiken sen kivan paskan jauhannankin. Senkin takia mietin aikanaan että tästä kylästä ei tuu koskaan löytyyn ketään jonka kanssa vois vakavasti alkaa. Mutta kappas. ! Kyllä sitä vaa löytyi.. <3
Minun Nuuskamuikkunen, joka vei tän piinkovan PikkuMyyn jalat alta kerralla. <3 Ei tarvittu kun yks kahvilla käynti paikallisella huoltsikalla, ja tää tyttö oli ihan myyty.
Nyt on baareissa ja kylillä pörräys vaihtunu kalassa ja luonnossa muutenkin kulkemiseen. Ihan niinkuin ennen.
Oon pikkulikasta asti kulkenu isän kanssa mettällä. Mut viime vuosina se on vähän vähentyny, ainoastaan hirvimettälle menin, kun oli pakko. Mutta nykyään se kaikki on taas yhtä tärkeetä kuin oli ennen.. Oon tuolle minun kullalle velkaa aika paljon.. Se autto minua löytään taas sen vanhan tinttaran, mikä ennenkin olin. <3
Merkinnät RSS-syötteenä